Olen yrittänyt pitää mielipiteeni ominani ja pysytellä hiljaa, mutta nyt alkaa olemaan mitta täynnä ja pakko myös meikämandoliinon avautua asiasta: Mikä vittu suomi-hoppareita vaivaa?
Hiphop-kulttuuri tarvitsee "hoppipäitä" ja ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät asiasta jotain ja elävät sitä sydämmellään, aidosti. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu, että 70% "hoppareista" on 10-17 -vuotiaita wannabeita, joiden mielestä hiphop on räppiä, naisia, koruja, isoja vaatteita, feimiä sekä rahaa. Jokaiselta löytyy joku räp-nimi, kaikki ovat mielestään räppäreitä ja muistavat myös sitä kovaan ääneen kaikille mainostaa.
NASin lanseeraama "Hiphop is dead"-slogan alkaa tuntua päivä päivältä enemmän läheisemmältä, myös Suomessa. Ei siinä mitään, hienoa että fanikantaa löytyy, kuluttajia ja kulttuurin parissa toimijoita, mutta kun.. helvetti! Pistää vaan niin vihaksi. Itse olen myös ironisesti kuulunut tähän samaan kööriin, harrastanut ja elänyt tuota samaa, mitä nyt tässä sydän verellä haukun. Ehkä siksi siihen osaa myös "ulkopuolisena" suhtautua tietyllä varauksella, koska tietää tasan mistä puhuu.
Ehkä sekin osa tästä pelistä pitää vaan hyväksyä välttämättömänä pahana ja purra hammasta. Suomen nuorella hiphop-kulttuurilla ei ehkä ihan vielä ole varaa alkaa valikoimaan kannattajiaan, mutta sitä päivää odotellessa. Kuka ne levyt sitten ostaisi ja biisejä hehkuttaisi, jos eivät ne suuret teini-massat, jotka eivät erota Elastista naapurin mikseri-räppäristä tai kuten vähän aikaa sitten opin; Tony Stereota Mängimiehestä. Surullista mutta totta.
Tällä hetkellä PipeFesteille autossa menossa jälleen kerran, pelonsekaisin tuntein.
Jatketaan taistelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti