Artistit alkavat pikkuhiljaa löytämään Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Suomeen.
Merkittävimpiä vierailijoita tulee tähän mennessä mieleen ainakin G-Unitin herrasmiehet 50 cent, Lloyd Banks, Young Buck ja kumppanit, The Game, Kanye West, Talib Kweli, Gangstarr, Snoop Dogg, P. Diddy, Method Man ja Redman ja pian saapuvat Jay-Z ja Ice Cube, vain muutamia mainitakseni.
Ei tälläistä olisi kuvitellut vielä parikaan vuotta sitten. Kiitokset tästä kehittyneille promoottereille ja tietoisille faneille. Keep up the good work. Enää kaipaan Eminemiä, jonka stadion-keikasta onkin jo tehty alustava "suullinen sopimus".
Hyvää festarikesää ja tulevia keikkoja odotellessa ihmiset!
torstai 19. kesäkuuta 2008
lauantai 14. kesäkuuta 2008
Cheek - Kuka sä oot?
Uuden albumin nimi jo itsessään on sopivan ironinen vastaamaan kysymykseen.
Alkuun täytyy heti tunnustaa, että ainakin allekirjoittaneelle herra Jare Tiihonen on jotenkin sorahtanut korvaan, aiheuttanut tunteita. En tiedä mikä miehessä on, mutta mielipide hänestä muuttuu lähes päivittäin.
Cheek on Suomen "massa-räppäreistä" Elastisen jälkeen suosituin, ellei jopa levymyynneissä suositumpi. Rinta rinnan jokatapauksessa miehet käytännössä painivat . Cheekin siirtyminen Sonylta Rähinä Recordsiin on ollut molemmille osapuolille tuottoisa.
Se, mikä miehen musiikissa pistää meikäläisellä kuohumaan, on nimenomaan kaupallisuus ja hänen tyylinsä. Cheek on tehnyt nyt neljä lähes identtistä albumia, samoilla läpillä, samalla saundilla, samalla flowlla ja samoilla teemoilla, eikä se tunnu häiritsevän ketään, päinvastoin. Saavutus sekin sinänsä. Voidaan puhua lähes 50cent-maisesta tempusta.
Mutta miten kukaan voisikaan vastustaa tuollaista Pepsodent-hymyä, söpöjä silmiä, ujoa olemusta ja bling bling-vaatetusta? Aaw. IhQuu. (Pahoittelen termejäni)
Jäädään siis odottelemaan miten seuraava levy tulee "breikkaamaan", löytyykö sisällöstä mitään uutta vai jatketaanko edelleen hyväksi todetulla kaavalla? Fanit ovat sokeita, mutta eivät pitkässä juoksussa ihan ääliöitäkään.
Mikä on sinun mielipiteesi kyseistä artistista, jätä jäätävä kommenttisi.
Alkuun täytyy heti tunnustaa, että ainakin allekirjoittaneelle herra Jare Tiihonen on jotenkin sorahtanut korvaan, aiheuttanut tunteita. En tiedä mikä miehessä on, mutta mielipide hänestä muuttuu lähes päivittäin.
Cheek on Suomen "massa-räppäreistä" Elastisen jälkeen suosituin, ellei jopa levymyynneissä suositumpi. Rinta rinnan jokatapauksessa miehet käytännössä painivat . Cheekin siirtyminen Sonylta Rähinä Recordsiin on ollut molemmille osapuolille tuottoisa.
Se, mikä miehen musiikissa pistää meikäläisellä kuohumaan, on nimenomaan kaupallisuus ja hänen tyylinsä. Cheek on tehnyt nyt neljä lähes identtistä albumia, samoilla läpillä, samalla saundilla, samalla flowlla ja samoilla teemoilla, eikä se tunnu häiritsevän ketään, päinvastoin. Saavutus sekin sinänsä. Voidaan puhua lähes 50cent-maisesta tempusta.
Mutta miten kukaan voisikaan vastustaa tuollaista Pepsodent-hymyä, söpöjä silmiä, ujoa olemusta ja bling bling-vaatetusta? Aaw. IhQuu. (Pahoittelen termejäni)
Jäädään siis odottelemaan miten seuraava levy tulee "breikkaamaan", löytyykö sisällöstä mitään uutta vai jatketaanko edelleen hyväksi todetulla kaavalla? Fanit ovat sokeita, mutta eivät pitkässä juoksussa ihan ääliöitäkään.
Mikä on sinun mielipiteesi kyseistä artistista, jätä jäätävä kommenttisi.
maanantai 2. kesäkuuta 2008
Aito Hip Hop käväisi Suomessa
Päivämäärä oli siis 1.6.2008 ja paikkana Helsingin Nosturi. Itse seremonian mestarina toimi ei vähempää eikä enempää kuin muuan herra nimeltään Talib Kweli. Jos miehen Helsinki Clubin keikka edellisen levyn kiertueen tiimoilta oli hieno, tämä nosti tason sinne kuuluisalle "nextille levelille".
Seurueemme saapui paikalle hyvissä ajoin melkein ovien auettua. Pientä pelkoa aiheutti porukan vähyys alkutunteina, katastrofin aineksetkin olivat välillä ilmassa kun talossa oli ehkä sata ihmistä kun lämppärin eli ruotsalaisen Prop Dylanin piti aloittaa. Dylanin tuotantoon olin tutustunut onneksi aikaisemmin, mutta uuttakin materiaalia oli mukana. Levy oli pakko poistaa herralta saman tien, keikka ei jättänyt kylmäksi. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hänen vuotensa, kuten hän itse asian ilmaisi.
Aikatauluthan kusivat jälleen totutusti, Dylan aloitti muistaakseni puolisen tuntia myöhässä ja itse päätähti tyylikkäästi vajaat 90 minuuttia myöhässä. DJ Paul Oja olikin setin yllätyksellisestä pidentymisestä lievästi hämillään, sen verta hakuammunnalla tuli biisejä välillä, mutta loppujen lopuksi mies selvisi koitoksestaan puhtain paperein.
Mutta kaiken pystyi antamaan anteeksi kun mr. Kweli asteli lavalle. Vajaan 90 minuutin keikka oli taukoineen täyttä tykitystä ja biisivalikoima tyydytti allekirjoittaneen muutamaa poikkeusta ja puutetta lukuunottamatta kiitettävän tasoisesti. Sieltä löytyi Get byt, Listenit, We got the beat loistavalla breakdancella höystettynä (Talib poimi yleisöstä halukkaita breikkareita lavalle ja soittivat We got the beatin jonkinlaista remixiä samalle räpäten ja friistailaten päälle kun breikkarit pistivät parastaan) yms. Muutamaa kipaletta kyllä jäin kaipaamaan, mutta kokonaisuutta ne eivät häirinneet.
Talibin koko olemus yksinkertaisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta ja miehen maanläheisyys ja puhdas-sydämisyys tarttuu paatuneempiinkin. Ehdottomasti vuoden kovimmista keikoista loppujen lopuksi, vaikka kilpailua tulee tänä vuonna olemaan (MethodMan ja Redman, Ice Cube, Three 6 Mafia etc..). Kaikki paikalla olleet ja vaivaiset 29€ tästä kokemuksesta maksaneet eivät voi olla kuin tyytyväisiä.
Tämä lähtee nyt kotiin päin, enemmän "hoppipäissään" kuin vuorokausi sitten samaan aikaan. Syyllistä tuskin tarvitsee enää mainita.
Palataan astialle.
Seurueemme saapui paikalle hyvissä ajoin melkein ovien auettua. Pientä pelkoa aiheutti porukan vähyys alkutunteina, katastrofin aineksetkin olivat välillä ilmassa kun talossa oli ehkä sata ihmistä kun lämppärin eli ruotsalaisen Prop Dylanin piti aloittaa. Dylanin tuotantoon olin tutustunut onneksi aikaisemmin, mutta uuttakin materiaalia oli mukana. Levy oli pakko poistaa herralta saman tien, keikka ei jättänyt kylmäksi. Toivottavasti tästä vuodesta tulee hänen vuotensa, kuten hän itse asian ilmaisi.
Aikatauluthan kusivat jälleen totutusti, Dylan aloitti muistaakseni puolisen tuntia myöhässä ja itse päätähti tyylikkäästi vajaat 90 minuuttia myöhässä. DJ Paul Oja olikin setin yllätyksellisestä pidentymisestä lievästi hämillään, sen verta hakuammunnalla tuli biisejä välillä, mutta loppujen lopuksi mies selvisi koitoksestaan puhtain paperein.
Mutta kaiken pystyi antamaan anteeksi kun mr. Kweli asteli lavalle. Vajaan 90 minuutin keikka oli taukoineen täyttä tykitystä ja biisivalikoima tyydytti allekirjoittaneen muutamaa poikkeusta ja puutetta lukuunottamatta kiitettävän tasoisesti. Sieltä löytyi Get byt, Listenit, We got the beat loistavalla breakdancella höystettynä (Talib poimi yleisöstä halukkaita breikkareita lavalle ja soittivat We got the beatin jonkinlaista remixiä samalle räpäten ja friistailaten päälle kun breikkarit pistivät parastaan) yms. Muutamaa kipaletta kyllä jäin kaipaamaan, mutta kokonaisuutta ne eivät häirinneet.
Talibin koko olemus yksinkertaisesti herättää jonkinlaista kunnioitusta ja miehen maanläheisyys ja puhdas-sydämisyys tarttuu paatuneempiinkin. Ehdottomasti vuoden kovimmista keikoista loppujen lopuksi, vaikka kilpailua tulee tänä vuonna olemaan (MethodMan ja Redman, Ice Cube, Three 6 Mafia etc..). Kaikki paikalla olleet ja vaivaiset 29€ tästä kokemuksesta maksaneet eivät voi olla kuin tyytyväisiä.
Tämä lähtee nyt kotiin päin, enemmän "hoppipäissään" kuin vuorokausi sitten samaan aikaan. Syyllistä tuskin tarvitsee enää mainita.
Palataan astialle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
