Skeneraportti osa 1.

Olen yrittänyt pitää mielipiteeni ominani ja pysytellä hiljaa, mutta nyt alkaa olemaan mitta täynnä ja pakko myös meikämandoliinon avautua asiasta: Mikä vittu suomi-hoppareita vaivaa?

Hiphop-kulttuuri tarvitsee "hoppipäitä" ja ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät asiasta jotain ja elävät sitä sydämmellään, aidosti. Valitettavasti tällä hetkellä tuntuu, että 70% "hoppareista" on 10-17 -vuotiaita wannabeita, joiden mielestä hiphop on räppiä, naisia, koruja, isoja vaatteita, feimiä sekä rahaa. Jokaiselta löytyy joku räp-nimi, kaikki ovat mielestään räppäreitä ja muistavat myös sitä kovaan ääneen kaikille mainostaa.

NASin lanseeraama "Hiphop is dead"-slogan alkaa tuntua päivä päivältä enemmän läheisemmältä, myös Suomessa. Ei siinä mitään, hienoa että fanikantaa löytyy, kuluttajia ja kulttuurin parissa toimijoita, mutta kun.. helvetti! Pistää vaan niin vihaksi. Itse olen myös ironisesti kuulunut tähän samaan kööriin, harrastanut ja elänyt tuota samaa, mitä nyt tässä sydän verellä haukun. Ehkä siksi siihen osaa myös "ulkopuolisena" suhtautua tietyllä varauksella, koska tietää tasan mistä puhuu.

Ehkä sekin osa tästä pelistä pitää vaan hyväksyä välttämättömänä pahana ja purra hammasta. Suomen nuorella hiphop-kulttuurilla ei ehkä ihan vielä ole varaa alkaa valikoimaan kannattajiaan, mutta sitä päivää odotellessa. Kuka ne levyt sitten ostaisi ja biisejä hehkuttaisi, jos eivät ne suuret teini-massat, jotka eivät erota Elastista naapurin mikseri-räppäristä tai kuten vähän aikaa sitten opin; Tony Stereota Mängimiehestä. Surullista mutta totta.

Tällä hetkellä PipeFesteille autossa menossa jälleen kerran, pelonsekaisin tuntein.

Jatketaan taistelua.

Tony Stereo's XXL aloitti BassoTV:ssä

Tony Stereon luotsaama XXLarge on hiphop-makasiiniohjelma, jossa Sterkkabeibe ravaa ympäri Suomea kaikenmaailman kissanristiäisissä todellisia hoppipäitä etsimässä. Musiikkipuoli ei varmastikaan jätä ketään kylmäksi, sillä koko tuotantokauden musiikillisesta tuotannosta vastaavat Suomen kovimpiin tuottajiin lukeutuvat DJPP, TK, Sakke ja Deeks.

- basso.fi

"Tony Stereo on Helsingin yöelämän keskeisin henkilö ja yksi halutuimmista ukkomiehistä koko valtakunnassa. Mies on loistanut kaikessa mihin on elämässään ryhtynyt ja tällä hetkellä "Stereomiehen" kiikareissa häämöttää raha, naiset ja valta. Liike-elämässä mies tunnetaan suurena visionäärinä ja rikkaana. Koulutusta on kertynyt niin kaduilta, salongeista kuin lukiostakin. Artistina Tony Stereo pysyttelee tiukasti kahdessa aiheessa: naiset, raha ja valta. Tony on heikkona kauneusihanteet täyttäviin naisiin ja rahan tuomaan valtaan. Hänen elämänsä ei kuitenkaan ole pelkkää pintaa vaan mies on käynyt taistelua ihmisoikeuksien puolesta toukokuusta 2007 asti. Vielä tänäkin päivänä Tonyn tililtä kilahtaa kuukausittain femma Amnestyn kirstuun."

Näin kirjoittaa mies itse myspace-sivuillaan. Itse henkilökohtaisesti olen kuullut aikaisemmin miehestä ainoastaan muutamassa feat-biisissä, esim Pyhimyksen kanssa toteutettu "Helvetin kaupunki".

Suosittelen kuitenkin siis tutustumaan tuohon kaverin uuteen XXL-projektiin. Satiiri ja tilannekomiikka on jotain lähes hulvatonta, yhdistettynä miehen priceless-ilmeisiin.

http://www.basso.fi/televisio.php

Lihava Joe käväisi mestoilla

Fat Joe a.k.a. Joe Crack has left the Finland. Mies ehti viettää Helsingissä reilut kaksi päivää ja se aika riitti hänelle jättää iso jälkensä myös paikalliseen skeneen, mm. nujakoimalla Baarikärpäsessä keikkaa edeltäneenä iltana, käväisemällä Basso-radion haastattelussa ja vielä paikallisessa Turnin Pointissa nimmareita kirjoittelemassa.

Itse keikkaa varjostivat promoottorien sekoilut. Alunperin RHS Promotions piti olla tapahtuman isäntä ja paikkana Studio 51 Helsingissä. Sittemmin paikka vaihtui ymmärtääkseni huonon lipunmyynnin takia Lahden Divaan. Tämän jälkeen RHS jäi ulos kelkasta ja European Agent otti homman haltuun 5 päivän pikahälytyksellä. Keikka silti saatiin pystyyn ja populaa oli Nosturin alakerran verran.

Show oli viihdyttävä. Pakolliset Big Pun läpät kuultiin ja miehen hittejäkin oli setissä kiitettävästi, mm. New York ja Lean Back. Enemy remix ja That white olivat mukavia bonuksia. Setin pituus ei ollut päätä huimaava, mutta ottaen huomioon alkuperäisen paikan ja lippujen hinnan yhdistettynä väen määrään, ihan normaali setti mielestäni nykypäivänä jenkki-artistilta.

Paikalta bongattuja "skeneläisiä": Uniikki, Tasis, Mista S, Brandon, Roitzu, Greedy, Jii-Jii, Max C, Pikku G ja Thomas Puha. Ainakin nämä kyseiset herrat olin jossain vaiheessa iltaa huomaavinani mestoilla.

Mutta näitä lisää. Isojen kaverien tuonti Suomeen siis jatkuu. Snoop ja Cube seuraavina. Whos next? Mitä veikkaat?

Suomi hivuttautuu maailman musiikkikartalle hitaasti, mutta varmasti

Artistit alkavat pikkuhiljaa löytämään Ruotsin ja Norjan lisäksi myös Suomeen.

Merkittävimpiä vierailijoita tulee tähän mennessä mieleen ainakin G-Unitin herrasmiehet 50 cent, Lloyd Banks, Young Buck ja kumppanit, The Game, Kanye West, Talib Kweli, Gangstarr, Snoop Dogg, P. Diddy, Method Man ja Redman ja pian saapuvat Jay-Z ja Ice Cube, vain muutamia mainitakseni.

Ei tälläistä olisi kuvitellut vielä parikaan vuotta sitten. Kiitokset tästä kehittyneille promoottereille ja tietoisille faneille. Keep up the good work. Enää kaipaan Eminemiä, jonka stadion-keikasta onkin jo tehty alustava "suullinen sopimus".

Hyvää festarikesää ja tulevia keikkoja odotellessa ihmiset!

Cheek - Kuka sä oot?

Uuden albumin nimi jo itsessään on sopivan ironinen vastaamaan kysymykseen.

Alkuun täytyy heti tunnustaa, että ainakin allekirjoittaneelle herra Jare Tiihonen on jotenkin sorahtanut korvaan, aiheuttanut tunteita. En tiedä mikä miehessä on, mutta mielipide hänestä muuttuu lähes päivittäin.

Cheek on Suomen "massa-räppäreistä" Elastisen jälkeen suosituin, ellei jopa levymyynneissä suositumpi. Rinta rinnan jokatapauksessa miehet käytännössä painivat . Cheekin siirtyminen Sonylta Rähinä Recordsiin on ollut molemmille osapuolille tuottoisa.

Se, mikä miehen musiikissa pistää meikäläisellä kuohumaan, on nimenomaan kaupallisuus ja hänen tyylinsä. Cheek on tehnyt nyt neljä lähes identtistä albumia, samoilla läpillä, samalla saundilla, samalla flowlla ja samoilla teemoilla, eikä se tunnu häiritsevän ketään, päinvastoin. Saavutus sekin sinänsä. Voidaan puhua lähes 50cent-maisesta tempusta.

Mutta miten kukaan voisikaan vastustaa tuollaista Pepsodent-hymyä, söpöjä silmiä, ujoa olemusta ja bling bling-vaatetusta? Aaw. IhQuu. (Pahoittelen termejäni)

Jäädään siis odottelemaan miten seuraava levy tulee "breikkaamaan", löytyykö sisällöstä mitään uutta vai jatketaanko edelleen hyväksi todetulla kaavalla? Fanit ovat sokeita, mutta eivät pitkässä juoksussa ihan ääliöitäkään.

Mikä on sinun mielipiteesi kyseistä artistista, jätä jäätävä kommenttisi.